torstai 16. huhtikuuta 2009

Anteeksi.


Mä olen niin pahoillani.

Anteeksi, äiti. Anteeksi että minusta tuli tällainen.
En täytä unelmalapsen kriteerejä, en käyttäydy, en tee mitä käsketään, ajattelen vain itseäni ja olen tällainen.
En muista kertoa kuinka paljon merkkaatkaan, en saa sitä sanottua.
Vahingoitan aina sanoillani tahtomattani.

Sinun olisi niin paljon helpompi jos minua ei olisi.
Olisit vain saanut jonkun kultakiharaisen enkelilapsen, joka ymmärtäisi puhua kauniisti ja osaisi käyttäytyä.

Mutta ei.
Sait minut ja en ymmärrä miksi.

Anteeksi.

- unhappy

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti