Rikkinäinen sydän ja seitsemän paria samanlaisia sukkia.

Tänään on päivä, jolloin mun tekisi kamalasti mieli kirjoittaa.
Mun tekisi mieli kirjoittaa kirjeitä, mun tekisi mieli kirjoittaa tekstiviestejä, kirjoittaa gallerian päiväkirjaan, kirjoittaa tarinoita.
Ja sitten päädyin kirjoittamaan tänne.

Tänään on ollut kummallinen päivä kaikenkaikkiaan.
Aamulla oli havaittavissa angstia. On kyllä vieläkin, mutta ei niin pahasti.
En jäänyt ihme kyllä kotiin angsteissani nyhjöttämään vaan lähdin kaverille. Ja meillä oli yllättävän mukavaa, en uskonutkaan että meillä olisi edes vähän hupia, mutta oli kuitenkin. Siitä kiitokset parille nelijalkaiselle.
Hiljaisia hetkiä meillä tosin oli, niinkuin yleensä aina. Mutta silti yritettiin kaivaa jutun juurta edes jostain. Vaikka niistä nelijalkaisista.

Nyt olen taas sitten kotona angsteissani. Kuuntelen rakkauslauluja ja huomaan kuinka sydämeen sattuu. Rikki se on ja pysyy.

"Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
siellä nauretaan
Ilma on kauniimpi kuin aikoihin
Miksi itkisin"

Niin. Miksi itkisin.
Mutta itken silti. Itken koska sattuu. Elämä sattuu. Elämä on kovaa ja liian raskasta.

Tekisi mieli ottaa koira mukaan ja lähteä ulos lenkille. Kamera voisi tarttua mukaan jos löytyisi jotain kuvaamisen arvoista.
Niin teen.

- unhappy