sunnuntai, 16. elokuuta 2009

Ahdistaa

Sadepäivä.

sunnuntai, 26. heinäkuuta 2009

Älä mee













'elämä ois saatanan kaunista
istuisin sun vieressä kuistilla
aurinko ois kasvojas pitkin
jos kaipuusta itkin
en itkisi uudestaan'


Aika käy vähiin.
Kello tikittää, päivät juoksevat ottaen toisiaan kiinni.

Pelkään. Pelkään niin saatanasti miten tässä käy. Kenen kanssa nyt vietän aikaa?

np. Zen Café - Älä mee

- unhappy

perjantai, 10. heinäkuuta 2009

Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin?


Miten jostain ihmisestä voi tulla niin läheinen niin lyhyessä ajassa?
Miksi sitä huomaa liian myöhään, että on päästänyt jonkun niin lähelle itseään ja sitten tajuaa että yhteinen aika hupenee käsiemme välistä?

Väliimme tulee muutama sata kilometriä. Ihan liikaa.

Mä tiedän, että mä itken kun eron hetki tulee.
Mä luultavasti vain repeän liitoksistani ja vannotan soittelevani ja kirjoittavani ja pitäväni yhteyttä. Ja heti tietty pitää nähdä kun mahdollista.

Mutta miten siinä käy?
Jaksaako kummankin mielenkiinto pitää ystävyyttä yllä yhtä vahvana kuin nyt?
Pakko. Pakko on jaksaa, muuten en kestä enää. En halua aina menettää minulle tärkeäksi muodostuneita ihmisiä, en sitten millään.

Silti siinä vain aina käy niin.

Jään ihmisten keskelle, mutta en saa kenestäkään otetta.
Minua ehkä huomioidaan, mutta kukaan ei tule tosissaan kysymään, että mitä kuuluu.
Ja jos tuleekin, tyydyn vastaamaan vain jotain tyyliin 'joo todella hyvin', vaikka kaikki menisi päin persettä. Ei sitä ihan heti uskalla luoda luottamusta, muuten tulee petetyksi.

- unhappy

np. Kärkiryhmä - Elämä kantaa

'elämä antaa, elämä ottaa
se kantaa ja voi pudottaa
jos jotain haluut niin älä jää odottaan,
koska hetken voi kadottaa'

sunnuntai, 31. toukokuuta 2009

Kesä, eikä mitään tekemistä


kesäloma.
vihdoin se saapui.

näin eilen osan luokkalaisistani ja kavereistani ehkä viimeistä kertaa ikinä. itkin. itkin vaikka olin luvannut itselleni että en itke.

mutta nyt on kesä. saan viettää aikaa kavereideni kanssa, vietän oikein unohtumattoman kesän, ja eilisestä se jo alkoi. eilinen tulee pysymään mielessäni ehkä ikuisesti, tapahtui sen verran kaikkea ihanaa ja kamalaa.

nyt minulla on vihdoin aikaa.
mutta osaanko käyttää sen ajan viisaasti?
tuleeko syksy aivan huomaamatta nurkan takaa?

no, yritän edes nauttia.

ihanaa kesää kaikille ♥

- unhappy

sunnuntai, 3. toukokuuta 2009

Katkeruutta


Miksi kaikilla muilla on joku, paitsi minulla?

Olen menettämässä minulle tärkeimmän ihmisen eräälle toiselle ja se sattuu. Hän vain katoaa pikkuhiljaa elämästäni vaikka väittää ettei haluaisi niin. Jaksaa jauhaa välittämistään mutta olen jo aikoja sitten lakannut uskomasta.

Tiedän että tässä käy loppujen lopuksi niin, että se olen minä joka jään yksin.
Kaikki ihmiset katoavat elämästäni pikkuhiljaa ja olen kykenemätön vastustamaan sitä.

Ehkä pidän osan kanssa yhteyttä, ehkä en.
Ehkä olemme jonkin aikaa yhteyksissä, kunnes se pikkuhiljaa vähenee ja lopulta kuolee pois.
Ystävyyssuhteet katoavat ja en kykene muodostamaan uusia.
Ja lopulta pahin pelkoni toteutuu. Jään yksin.

- unhappy

perjantai, 1. toukokuuta 2009

summer


Lämmintä, aurinko paistaa.
Istun torin reunalla aurinkolasit päässä, silmät kiinni. Aurinko lämmittää poskiani ja pyöräteline allani tuntuu kylmältä.
Hymyilen.
Kesä on tullut, vihdoinkin.

Ostan jäätelön kioskilta ja hymyilen myyjälle. Hän hymyilee takaisin. Tyttö on samassa koulussa kanssani, vuoden nuorempi kuin minä. Minua hymyilyttää kun hän yrittää vääntää minulle mahdollisimman pyöreää palloa.
Lopulta saan jäätelöni, maksan ja poistun paikalta. Ympärillä häärii pikkulapsia kaasupallot käsissään, minunkin tekisi mieli ostaa yksi ja juoksennella se kädessä pitkin kaupunkia ja päästää se sitten taivaan tuuliin.

Haluaisin olla vielä lapsi.
Mutta toisaalta haluaisin olla myös aikuinen.
Mutta ehkä on parempi olla vielä nuori ja nauttia elämän tuomista hetkistä.

-(un)happy

sunnuntai, 19. huhtikuuta 2009

Jälleen tuoli mun alta potkaistaan

Tuijotan tyhjää valkoista tekstikenttää edessäni.
Kursori vilkkuu omaan tahtiinsa.

Mistä kirjoittaisin?
Tuntuu taas että olisi älyttömästi kirjoitettavaa. Ja kun alan kirjoittaa, en saa puettua mielessäni pyöriviä asioita sanoiksi.


Mä voisin kirjoittaa yksinäisyydestä.
Mä voisin myös kirjoittaa pettymyksestä.
Mä voisin kirjoittaa ystävästäni.
Kuolemasta.
Ilosta tai surusta.
Rakkaudesta.

Mutta jätän kirjoittamatta.

- unhappy