All you need is love

"All you need is love
All you need is love
All you need is love, love
Love is all you need"

Niimpä. Siltä tuntuu että nyt tarvitsisi rakkautta enemmän kuin koskaan.
Tuntuu, että vajoan taas sinne kuopan pohjalta, josta on mahdotonta päästä ylös. Siellä tulee taas ryvettyä jonkin aikaa, pilattua muutamat ihmissuhteet turhalla valittamisella ja itkettyä enemmän kuin tarpeeksi.
Ryömin siellä kuopan pohjalla, tunnen itseni huonommaksi kuin koskaan, peilistä katsoo haamulta näyttävät kasvot, ryhti on entistä lysymmässä, silmäpussit isommat kuin ikinä.
Yritä siinä sitten koulussa vääntää naamalle jonkin asteista tekohymyä, leikkiä että kaikki on hyvin ja hienoa.

"Jees, tosi kivaa että sulla ja sun poikaystävällä menee hyvin."
"Hienoa ku sait noin hyvän numeron tosta kokeesta."
"Kiva paita sulla tänään."

Inhottavaa toistella kavereille asioita, jotka eivät edes pidä paikkaansa. Tai no, pitävät tavallaan. Tarkoitan tavallaan mitä sanon, mutta tavallaan olen taas kaikista sanomistani asioista aivan äärettömän kateellinen.
Minne paras ystäväni oikein katosi poikaystävän myötä?
Saan kyllä kuulla päivästä toiseen, että kyllä hän minusta välittää. Mutta minusta vain tuntuu, että hän ei tarkoita mitä sanoo.
Mutta ei se mitään. Minusta vain tuntuu, että hänen olisi paljon parempi ilman minua. Olen vain raskas takka hänen kaulassaan, jonka hän vahingossa otti mukaansa.
Helpompi vain olisi kun jättäisi minut jonnekin ojanpohjalle ja jatkaisi hymyillen matkaansa.
Kyllä minä sitten sieltä ryömisin perässä jos jaksaisin.
Niin olisi vain helpompi hänen kannaltaan.

Äiti kysyi miksei minulla ole poikaystävää.
No herranjumala, eikö sen päällepäin minusta jo näe? Kuka tällaista ottaisi.
Kuka tällaisen vammaisen oikeasti haluaisi? Ei kukaan.
Se sattuu, kun ajattelen kaikkia onnellisia pareja käpertyneinä toistensa vierelle. He kuiskailevat kauniita sanoja toisilleen ja vaihtavat söpön suudelman.
Huoh.

Ihmettelin tässä juuri tuolla teinihelvetissä, IRC-galleriassa, pyöriessäni että miksi pidän edes kuviani siellä. Miksi lisään sinne rumia kuvia aina vain, vaikka satunnaisella klikkaillessa löydän sieltä kymmeniä minua kauniimpia. Se ahdistaa.
Miksi näytän tältä?
Miksen ole saanut kaunista kroppaa, miksen täydellisiä kasvoja, nättejä hiuksia.
Miksi en osaa edes meikata, miksen omaa tyylitajua. Miksi minulle on osunut vielä sairauskin kaupan päälle. Ja itsetuntokin on nolla.
MIKSI OLEN TÄLLÄINEN? EIKÖ TÄMÄ OLE JO HIEMAN EPÄREILUA?

Elämä on epäreilua. On aina ollut ja tulee olemaan.
Ei sille kai mitään voi.

"Pienenä kuvittelin että maailmassa
kaikki rakastais mua
poistaisin sodat
en kuolisi koskaan
enkä ikinä itkisi sua
enkä tekis mitään väärin
juoksisin maailman ääriin
nyt mitä mä teen
mä nukahdan eteiseen"

- unhappy